Ego on siis pelkästään ajatus, joka näyttää lohkaisseen yhdestä mielestä pikkuruisen osan erilleen, jolloin mielen samaistuessa siihen se luulee olevansa omillaan. Se on pisara, joka kuvittelee olevansa valtameri, auringonsäde joka luulee olevansa erillään auringosta ja tuuli, joka vastustaa luontoa. Kun palautat oman osasi Luojalle, Hän antaa sinulle vastineeksi Itsensä. Meren koko voima on jokaisessa pisarassa, mutta ei missään niistä yksin – auringonvalo loistaa jokaisessa säteessä. Tuuli ei yritä vakuuttaa luonnolle, ettei se olisi osa sitä.

Omista harhakuvitelmistaan pääsee katsomalla niitä. Sillä se ettei niitä katso, pitää ne pimennossa, jolloin ne vaikuttavat tiedostamatta ajatteluun ja havaintoihin. Egon ajattelumallissa sinua viehättää alitajuisesti syyllisyys ja tuska – vaikka se omituiselta kuulostaakin, sillä kukaan ei oikeasti halua kärsiä – mutta kun olet siitä ajatustavasta tietoinen, pystyt tarkkailemaan sitä tekemättä siitä itsellesi todellista ja antamaan sen anteeksi.

Sen minkä haluat pitää piilossa, on piilossa vain sinulta itseltäsi.

Pako pimeydestä tapahtuu kahdessa vaiheessa, joista ensimmäisessä askeleessa on huomattava, että pimeys ei voi kätkeä mitään. Tähän askeleeseen liittyy tavallisesti pelkoa. Toisena askeleena on huomata, että ei ole olemassa mitään sellaista, mitä haluaisit kätkeä, vaikka siihen pystyisitkin. Tässä vaiheessa pääset pelosta. Kun et ole enää halukas kätkemään mitään, et ole ainoastaan halukas yhteyteen, vaan myös ymmärtämään mitä rauha ja ilo ovat.  [1.iv.1]

 

Ego ei pidä siitä, että tarkastelet niitä esteitä, joita olet tehnyt estääksesi itseltäsi tietoisuuden rakkauden läsnäolosta. Egoa ei tehty rakkaudesta, joten sen se kokee uhkana, jolloin se myös yrittää suojella itseään. Sitä ei kuitenkaan tuhota.

Henkeä ei tarvitse opettaa, mutta egoa täytyy. Oppiminen nähdään pohjimmiltaan pelottavana, koska se ei johda egon tuhoutumiseen, vaan sen luovuttamiseen hengen valolle. [4.i.3.1]

Harhakuvia ei kuitenkaan tarvitse eikä pidä katsoa yksin, vaan Pyhän Hengen kanssa. Hän tietää, ettei harhoja tarvitse pelätä, koska ne eivät ole totta. Toisaalta todellisuus tuo aina mukanaan rauhan, eikä se ole milloinkaan pelottava.

 

Menneisyys on sitä mitä on itse itselleen opettanut. Mutta ainoa tosi ajatus menneisyyttä koskien on se, että se ei ole nyt. Juurikin se, ettei salaa Itseltään sitä mitä luulee tehneensä, mahdollistaa anteeksiantamisen. Sinun ei tarvitse sanoa tai kertoa kenellekään muulle mitään, ellet halua – sinun mielenmuutoksesi tai anteeksiantamisesi ei riipu kenenkään muun mielenmuutoksesta eikä kenestäkään toisesta henkilöstä.