Vaihtoehtoista olemassaolemisen tapaa etsimässä

 

 

Johdanto

 

Yhteiskuntaan kuuluu jokainen siinä oleva ihminen. Se on ihmisten yhteinen rakennelma, johon kuuluminen ei riipu kuuluvuuden tunteesta. Yhteiskunnasta ei voi tosiasiassa syrjäytyä – se on termi, joka viittaa vain siihen, ettei joku hyväksy omakseen vallalla olevaa tai valtaa pitävien tapaa ajatella ja tarkastella asioita. Iso-Britannia on edelleen osa Eurooppaa, vaikka se irtaantui EU:sta.

Ihmiset näyttävät usein pitävän itseään erillisenä ympäristöstään, luonnosta ja toisista ihmisistä. Tällöin he vieraantuvat niistä, koska kukapa hyväksyisi itselleen mitään sellaista, mitä ei pidä osana itseään. Tällainen on esimerkki vallalla olevasta ajattelusta suomalaisessa yhteiskunnassa – ajatellaan kaiken ja kaikkien olevan erossa ja erillisiä ”minusta”. Mutta miksi sitten lokit suojelevat pesiään ja poikasiaan ja vanhemmat huolehtivat lapsistaan? Voisiko syynä olla, että he pitävät jälkikasvuaan osana omaa itseään?

Erillisyyden ajatuksesta saa alkunsa monet yhteiskunnalliset ongelmat sen heijastuessa muun muassa poliittiseen päätöksentekoon, mutta se ei ole tämän kirjoituksen aihe. Tässä esseessä pohditaan toimijuutta yhteiskunnassa niiden osalta, jotka etsivät parempaa tapaa olla olemassa niin itselleen kuin muillekin, kuin mitä yhteiskunta heille on normien ja lakien kautta opettanut. Sanottakoon heitä tässä universaaleiksi kansalaisiksi.

 

Valinnan mahdollisuus

 

Jotta voisi valita, pitää tietää vaihtoehdot. Ja jotta voisi tietää vaihtoehdot, on ymmärrettävä, että sellaiset ylipäänsä ovat olemassa. Harva etsii vaihtoehtoista tapaa olla, jos on läpeensä tyytyväinen elämässään. Juuri he, jotka kyllästyvät arkensa järjestykseen, haluavat todennäköisimmin löytää jonkin paremman tavan katsella kaikkea.

Koska yhteiskunta on ihmisten tekele, ihmiset aikaansaavat sen rakenteet ja vuorovaikuttavat tietoisesti tai tietämättään niiden kanssa. Tuota vuorovaikutusta sanotaan toimijuudeksi. Tämä kirjoitus itsessään on toimijuutta yhteiskunnassa. Sosiaalitieteellisessä tarkastelussa toimijuus rakentuu yhteydessä yhteiskunnan rakenteisiin (Otonkorpi-Lehtoranta & Sointu, videoluento). Se miten ihmiset näkevät yhteiskunnan kuvastaa heitä itseään – he näkevät yhteiskunnan sellaisena kuin he itse ovat, seurauksena. Siitä syystä universaalit kansalaiset eivät näe järkevänä yrittää muuttaa yhteiskuntaa, vaan ainoastaan omaa itseään muuttamalla he voivat saada aikaan toisenlaisia seurauksia.

Universaalit kansalaiset eivät siis ”uhkaa” rakenteita. Heitä voi olla kaikissa yhteiskuntaluokissa ja niiden ulkopuolella, mutta he eivät ajattele valtavirran mukaisesti. Arjessa kyllästyminen maailman menoon voi näkyä muun muassa jättäytymisenä osallistumasta aikaisemmin tavallisina pidettyihin aktiviteetteihin, niin kuin alennusmyynteihin, äänestyksiin, uutisten seuraamiseen ja lehtien tilaamiseen. He eivät kuitenkaan syrjäydy yhteiskunnasta, vaan jotkut saattavat olla jopa enemmän läsnä siinä.

Engin F.Isin tulkitsee kansalaisuuden kolmen ulottuvuuden kautta, jotka ovat asema, käytäntö ja teot. Teot, arkisen elämän eläminen, käsittää virallisten asemien ulkopuolelle rajautuvia yksilöitä ja ihmisryhmiä, ja auttaa tunnistamaan muunlaisia yhteiskunnallisesti merkityksellisiä toiminnan muotoja (Rytioja ja Kallio – Nuorten toteuttama poliittisuus jää helposti piiloon 2018). Istuminen rauhassa ja tyytyväisenä pieni hymy kasvoillaan julkisissa kulkuvälineissä tai puiston penkillä viestittää sanattomasti toisille ihmisille kaiken olevan hyvin. Pelkästään sellaisella yksinkertaisella toimijuudella voi olla merkittäviä rauhaa rakentavia vaikutuksia niin muiden elämissä kuin olemassa olevissa instituutioissa.

Tarjoamiensa oikeuksien ja velvollisuuksien lisäksi yhteiskunta normittaa ihmisten elämää ja asettaa tietynlaisia odotuksia eri elämänvaiheissa, joita noudattamalla ihmisen pitäisi pystyä elämään normaalia ja hyvää elämää. Normitetulta polulta poikkeamista pidetään huolestuttavana (Honkatukia, Kallio, Lähde, Mölkänen – Omana itsenä osa yhteiskuntaa 2020). Kukaan ei kuitenkaan, luultavasti, voi olla onnellinen, ellei tee sitä mitä todella sisimmässään tahtoo.

 

Rakenteet mahdollisuutena

 

Suomessa yhteiskunnalliset rakenteet mahdollistavat paremman olemisen tavan etsimisen, kun kansalainen pystyy turvallisesti esimerkiksi jättäytymään tavallisen työelämän ulkopuolelle. Suomalainen yhteiskunta siten, tietämättäänkin, tukee myös onnellisen elämän tavoittelua sellaista polkua pitkin. Se että jättää ensin yliopisto-opinnot kesken ja on ilman ammattia ja elää elämäänsä, kunnes kymmenkunta vuotta myöhemmin kirjoittaa avoimen yliopiston verkkokurssin esseetä paremman olemassaolon etsijöiden toimijuudesta ei varmastikaan ole täysin normien mukaista. Honkasalo (Honkasalo, Ketokivi, Leppo – Moniselitteinen ja hämärä toimijuus 2014) on artikkelissaan pohtinut ajallista ulottuvuutta toimintaa jäsentävänä ilmiönä. Tässä tapauksessa aika ei selvästikään ole kulkenut suoraviivaisesti sillä tavalla, kuin sen tavallisesti odotetaan kulkevan. Ajan ja sen lineaarisuuden kyseenalaistaminen voikin ilmetä luottamisena nykyiseen hetkeen.

Heittäytymällä valtavirran ulkopuolelle yksilö saatetaan yrittää ”saada takaisin” yhteiskuntaan eli ajattelemaan jälleen sen tavalla. Keinoina ovat muun muassa työttömien velvoitteet, aktivoinnit, työkokeilut ja kuntouttava työtoiminta, joista kieltäytyminen johtaa taloudellisiin rangaistuksiin. Suomessa kuitenkin turvataan siinäkin tapauksessa perustoimeentulo. Mutta kun joku universaali kansalainen todella löytää onnellisuuden, ilon, rauhan, on luonnollista kertoa siitä ja jakaa se muiden kanssa – vaikka nettisivujen kautta tai ihan vain olemalla itsensä. Tällöin se mitä yhteiskunta on antanut ikään kuin palautuu takaisin yhteiskuntaan.

 

Lopuksi

 

Ahonen ja Rautiainen ovat käsitelleet muun muassa pystyvien vammaisten kykyä kyseenalaistaa suomalaisen yhteiskuntapolitiikan ajatuksia siitä mitä on työ (Ahonen, Rautiainen – Pystyville vammaisille tärkein poliittinen kysymys on esteettömyys 2024). Yhtä lailla sellaisen ajatuksen voisi laajentaa koko yhteiskuntaan – että palkkatyö ei ole ainoa yhteiseen hyvään osallistumisen muoto.

 

 

Osa lähdemateriaalin linkeistä on jätetty pois tekijänoikeudellisista syistä.

 

iok ja yhteiskuntatieteet (-25)