Ilmaisen halukkuuteni tästä eteenpäin jättää edes kokeilematta enää, sopisiko alkoholi minulle. Ei sovi, mulle ei ole koskaan sopinut päihteet, vaikka toista uskottelin. Kofeiinillinen kahvi ja tee menee vielä, kohtuudella. Haluan olla ja pysyä raittiina niin kuin savuttomanakin, ja helposti.

Epäjumalani alkoholi ei ole koskaan ratkaissut kohdallani mitään, vaikka sellaiseen kauan jaksoin uskoa. Oikeasti se oli ja on helvettiä ja ongelmia, perkeleen kieroilua ihmistä vastaan, mikä alkoi suorastaan inhottaa itseäni. Sen mukana tuli myös kaikkea muutakin siihen liittyvää.

Ihan niin kuin silloinkin, kun valitsee rauhan ja Elämän, niin silloinkin tulee kaikkea mikä siihen kuuluu.

Laitan tämän sivun alle liitteen, jonka kirjoitin osana velkajärjestelyhakemusta, ja jossa on suurin piirtein koko päihdetarinani, mitä oon itselleni kertonu ja millaisia asioita siitä seurasi. Sitä ei tietenkään tarvitse kenenkään muun lukea jos ei halua. Näin voin nähdä oman egoni ajattelutavan, koska en jaksa enää piilottaa sitä itseltäni, ja sitä myöten uskon pystyväni antamaan sen itselleni anteeksi.

Tarkoitukseni ei ole syyttää itseäni, mutta nyt ajateltuna tuntuu täysin järjettömältä, että toistuvasti ryyppäsin ja odotin siitä erilaisia lopputuloksia kuin mitä siitä tuli. Kokeilin nimittäin muutaman kerran sen velkajärjestelyhakemuksen tekemisen aikana ja sen jälkeenkin, seuraisiko siitä sillä kerralla jotain muuta kuin kurjuutta ja tuskaa ja syyllisyyttä. Ei. Ei millään kerralla. Tie alkoi näyttää johtavan joka kerta epätoivoon. Toivo on kuitenkin valita eri tavalla ja odottaa oikeutetusti erilaisia seurauksia, niin kuin rauhaa ja iloa ja tyytyväisyyttä ja hyvinvointia.

Minulla alkoholi on vaikuttanut muun muassa siten, että se laskee tajunnantasoa ja johtaa rauhan häviämiseen tietoisuudesta. Sitten on tullut tuhlattua rahaa ja energiaa kaikenlaiseen mitä en tarvitse, mikä on ollut pois siltä, mitä tarvitsisin tai oikeasti haluaisin tai mikä toisi iloa. Olen lähetellyt känniviestejä joita oon katunut, ja yrittänyt toistaa menneitä kokemuksiani ja niihin liittyneitä tunteita, kuviteltuja ja koettuja. Muistini on mennyt useita kertoja, ja pelkästään jo se on tuntunut pelottavalta. Ja kun etanoli on alkanut poistua elimistöstä, se on aiheuttanut unettomuutta ja hikoilua ja puhelimen ylenpalttista pläräilyä, kun hermosto käy ylivilkkaasti palautuen normaalitilaan. Lisäksi yksinäisyyden tunnetta ja erillisyyttä lähimmäisistä, ja oloa kuin en olisi oma itseni.

Kiitos ei siis enää sisäiselle käytölle.  Oon saanut niin tarpeekseni alkoholista ja siitä kärsimisestä, että se vain tuntui hyvältä tässä kohtaa ilmaista näin.

 

Riku J Kuokkanen
Tampereella 8.9.2026