”Voitko kuvitella, miltä tuntuisi, jos sinulla ei olisi murheita, huolia eikä ahdistusta, vaan voisit olla koko ajan pelkästään levollinen ja tyyni? ” [iok, L15.i.1.1]
Ikuisuudessa ensimmäinen on Äärettömyys, Joka elää, luo ja laajenee loputtomasti Rakkaudessaan ja Riemussaan, ja sitä myös Taivaaksi tai Kodiksi kutsutaan. Hän voi luoda ihan mitä tahansa keksiikin minkään rajoittamatta, paljon yli ihmisen käsityskyvyn. Mutta Hän ei tahdo olla yksin. Hänestä olisi mahtavaa jakaa kaikki Luomuksensa.
Niinpä Äärettömyys luo Itsensä kaltaisen laajentuman Itseensä, ja saa siten ”Isyyden” luomansa ”Pojan” kautta [jotka eivät luonnollisestikaan viittaa sukupuoleen tässä yhteydessä.] Isä ja Poika eivät ole toisistaan erillään, vaan se mikä on Isän, on Pojankin. Äärettömyyden, Jumalan Tahto on siten Hänen Poikansa, jolla on kaikki.
Niin He elelevät yhdessä ikuisessa onnelassa kauniissa Valtakunnassa, jossa sinä todellisuudessa olet. Taivas – yhtä, täydellinen, Autuus, muuttumaton, ikuinen, Rakkaus, Paratiisi,… Elämä on todella sanoinkuvaamattoman ihanaa, jatkuvaa euforiaa, ja yltäkylläisyys oikein säteilee siellä. Sinulla on runsaasti kaikkea, eikä sinun tarvitse olla yksin, koska se ei ollut Isän tahto.
Taivaassa on kaikki, mitä olet milloinkaan rakastanut ja rakastat, kaikki mitä Elämä arvostaa, eikä mitään muuta. Sinä olet siellä. Elämä antoi sinulle arvon luodessaan sinut. Pöydät notkuvat kuninkaallisista aterioista, joita ammennetaan Valtakunnan loputtomasta ja täyteläisestä sadosta ravitsemaan kylliksi. Saat vapaasti olla, ja sinua rakastetaan sellaisena kuin olet. Taivaan Luoja takaa, että sinulla on asuinpaikka Kodiksi kutsumassasi Ihanuudessa ikuisesti. Valtakunta kuuluu aina sinulle, eikä Luojan Rakkaus sinua kohtaan, tai sinun rakkautesi Luojaa kohtaan vähene millin vertaa hetkeksikään, koskaan.
Jatkuva syvä rauha ja ehtymätön riemu ovat täysin luonnollista. Luoja pitää sinusta huolen ikuisesti niin täydellisesti, ettet edes tarvitse mitään. Juhlia pidetään Kodin tyyliin ja on kaikenlaista hyvää, mitä vain kuvitella saattaa. Ja sinulla on täysi vapaus luoda ilman rajoituksia, mitä tahansa rakastatkaan.
Taivas on ollut olemassa aina, aivan niin kuin sen Luojakin, Joka on antanut sinulle kaiken, mukaan lukien vapaan tahdon lahjan. Sen lisäksi mitään muuta ei ole olemassa. Mutta mitä muuta voisi halutakaan kuin täydellisen rakkauden ja rauhan, jotka jo ovat.
Taivas on sinussa sisäisesti, ja kun katsot sisimpääsi ja löydät Sen, huomaat ettei mikään vertauskuva vedä vertoja sille, mitä Se todella on. Metkaa, ettei kaikkein todellisinta asiaa voi edes nähdä fyysisellä näkökyvyllä, ja Se voi tulla ja tuleekin rauhalliseen mieleen.
”Pystytkö kuvittelemaan, millainen harhakuvia vailla oleva mielentila on? Millaiselta se tuntuisi? Yritä muistella sellaista hetkeä, vaikka se kenties olisi kestänyt vain minuutin tai ehkä vieläkin vähemmän, jolloin mikään ei häirinnyt rauhaasi; jolloin olit varma siitä, että olit rakastettu ja turvassa. Yritä sitten kuvitella millaista olisi, jos tuo hetki laajenisi ajan loppuun saakka ja ikuisuuteen asti.
Kerro sitten sadalla se rauhan tunne, jonka silloin tunsit, ja se vielä kerran sadalla. Nyt sinulla on pieni vihje – ei sen enempää kuin kalpea aavistus – siitä tilasta, jossa mielesi lepää sitten kun totuus on tullut. ” [h107.2]