Sanat ovat symboleita. Niin kuin kartalla näkyvä järvikään ei ole itse järvi, sanakaan ei ole kuvaamansa asia. Sana tai lause viittaa siihen, mitä sillä yritetään ilmaista. Mikä sekin on yleensä vielä symboli. Sanaan tai lauseeseen jääminen on siksi kuin neulasen tuijottamista näkemättä puuta, vaikka oikeasti haluaisi nähdä metsän.

Halu tehdä aina vaan paremmin on lähtöisin tarpeesta olla täydellinen ja kokonainen. Se ei tarkoita, etteikö asioita voisi tehdä laadukkaasti ja hyvin ja panostaa siihen mitä tekee, vaan sitä, että kun asia on valmis, sen jälkeen mielessään pyörittelee ja viilaa ja hioo sitä. Se voi ilmetä muillakin tavoilla, mutta itse täydellisyyden ja eheyden tarve on sisäänrakennettuna meissä jokaisessa, ja jokainen sitä etsiikin, mikä hänet täydellistäisi. Kuitenkin olemme jo täydellisiä ollessamme Täydellisyydessä, Joka meidät on luonut; Itse Kaiken elämän Luoja olisi epätäydellinen ilman sinua. Sinulla on Kokonaisuudessa ainutlaatuinen rooli, jota kukaan muu ei pysty täyttämään. Mietipä hetki sitä, jos koskaan luulet olevasi arvoton. Sama koskee tietysti kaikkia muitakin. Jokaisen elämä on arvokas.

Uneksiessamme omia maa-elämiämme emme kuitenkaan ole muuttumattomia – vaikka todellisuudessa sitä olemmekin – vaan muun muassa ymmärryksemme ja tietoisuutemme näyttävät aika ajoin kasvavan ja laajenevan. Silloin jotkin aikaisemmat, matalammalla tietoisuuden tasolla tehdyt asiat voivat vaikuttaa jopa melko lapsellisilta, jolloin saattaa haluta ilmaista niitä samoja asioita uudestaan senhetkisellä ymmärryksellä. Mutta silloin voidaan myös päättää mennä eteenpäin, ja antaa kaikkien asioiden vain olla sellaisia kuin ne ovat.

 

Koska egon on vaikea käsittää yksinkertaisuutta ja ilmiselviä asioita, sille pitää puhua sen omalla kielellä, jota se tajuaa. Se mikä on Jumalasta pitää ilmetäkseen maailmassa ilmetä jossain sellaisessa muodossa, että sen voi ymmärtää. Rajattomuus ei kommunikoi sanoilla, koska ne ovat rajallisia. Mutta meillä on Pyhä Henki sisimmässämme tulkkina, Joka ymmärtää käyttämiämme symboleita ja mitä niillä haluamme sanoa, mitä symboleiden tuolla puolen on ja mitä Luojamme meille kommunikoi. Siten meidän ei tarvitse jäädä pähkäilemään sitä mitä ei voida heti ymmärtää. Riittää, että toivomme ymmärtävämme. Totuuden muistaminen ei voi vaatia keneltäkään mitään sellaista, mitä hän ei voisi saavuttaa tässä ja nyt.

 

Sanat ovat siis eräänlaisia tienviittoja siihen, mitä ne yrittävät kuvata. Niinpä voit halutessasi katsoa sanojen tuolle puolen siihen, mihin ne osoittavat. Tällöin et jää pintakerrokseen, vaan pääset merkitykseen tai tarkoitukseen. Kun sitten teet jonkin valinnan, joka liittyykin tarkoitukseen, se ohjaa automaattisesti myös tulevia tekemisiäsi, kunnes muutat mieltäsi. Tai jos. Ja kun vastaat itsellesi jonkin asian tarkoitusta koskevaan kysymykseesi, tiedät mitä kyseinen asia sinulle merkitsee.

Jos harrastat vaikkapa liikuntaa jossakin muodossa, onko se vain ”liikuntaa”? Vai kuvastaako se ajatusta hyvinvoinnista, tai liittymistä muihin, tai jotakin muuta? Mitä varten ”puhelin” on? Se voi symboloida kaikenlaisen muun ohella yhteydenpidon mahdollisuutta toisiin siitä huolimatta, että fyysiset kehot ovat jonkin välimatkan päässä toisistaan. Entä mikä voisi olla ”kehon” tarkoitus? Se voi edustaa muun muassa elämää ja terveyttä, ja myös kommunikointiin soveltuvaa välinettä, instrumenttia. Kummankin, puhelimen ja kehon, kautta kun voidaan kommunikoida.

 

Pintaa syvemmällä tosiaan näyttäisi olevan toinen maailma, johon voidaan sanoilla viitata. Ja kun Rakkaus lipuu likimain lähelle levollisen liplattelevaa luotoamme lirkutellen lopullisesti luokseen meidät, nostamme varpaamme lilluteltuamme hetken niitä tuossa todellisen maailman meressä ja omasta tahdosta valitsemme, sukellammeko Sen syleilyyn.