Fyysisen tason tapahtumat ovat ainoastaan seurauksia, mielen ja sen ajatusten ollessa syy niihin. Tällöin mikään pelkokaan ei ole maailmassa, vaan ajattelijan omassa mielessä. Pelosta puolestaan saa alkunsa puolustautuminen, joka on jo itsessään pelottavaa. Sillä mikä muukaan siinä voisi olla taka-ajatuksena kuin se, että mieli luulee jonkin uhkaavan sitä tulevaisuudessa, jonkin, jota vastaan sen pitäisi puolustautua pysyäkseen turvassa? Mutta mitä se voisi olla miltä sen pitäisi puolustautua ja miten se tapahtuisi, jos kerran mikään ulkoinen ei sitä uhkaa?

Silloin kun mielessä on pelkoa, sillä on taipumusta luulla, että siitä ei pidettäisi huolta ellei se itse sitä tee. Tällöin se tekee suunnitelmia tulevaisuuden varalle, ja mahdollisesti vieläpä menneisyyden ollessa sen oppaana kertoen sille mitä tehdä ja mikä on mahdollista. Se ei kuitenkaan pysty tietämään edes sitä, mikä lopputuloksen missään asiassa pitäisi olla, jotta se olisi onnellinen, saati miten siihen päästään. Tulevaisuuden suunnittelu on eräs puolustuskeino nykyhetken todellisuutta vastaan. Mutta pystytkö todella itse suunnittelemaan ja tietämään mitä vuoden päästä tapahtuu tai teet tai millaisia ajatuksia tietoisuuteesi tulee? Tai kuukauden? Viikon? Entä huomenna tai kymmenen minuutin kuluttua?

Olen sanonut aikaisemmin, että pystyt estämään tietoisuuteesi tulemasta sitä mitä olet kieltäytynyt hyväksymästä, ja toisaalta muistamaan sen mitä on. Puolustuskeinot ovat asioita, joita otetaan käyttöön, kun oman itse tehdyn ja keksityn ”todellisuuden” koetaan olevan uhattuna. Puolustuskeinot kuitenkin saavat aikaan juuri sen, mitä niillä pitäisi torjua. Muita sellaisia voivat olla muun muassa yritys kokea menneisyyttä uudelleen tai muovata nykyisyyttä siihen suuntaan mihin itse haluaa. Kuitenkin niille kaikille on yhteistä se, että ne vastustavat totuuden todellisuutta, nykyisyyttä ja pitävät ”turvassa” rakkaudelta.

 

Niinpä pelottavinta olisikin antaa todellisuuden olla sellainen kuin se on, yrittämättäkään muuttaa sitä miksikään ja tavallaan sallia elämän elää oman itsensä kautta sekaantumatta siihen lainkaan. Se tosiaan kuulostaa melkoiselta kontrollista luopumiselta ja kaaokselta. Mutta olisiko se sellaista? Mikä ohjaisi elämääsi, jos ei pelko?

 

 

Puolustautumattomuus on voimaa ja se pitää sinut turvassa. Mikään ei uhkaa sinua. Todellisuuskaan ei voi ”uhata” mitään muuta kuin harhakuvitelmia, eikä todellisuutta voi koskaan uhata mikään. Totuus kulkee edelläsi, eikä sinun silloin tarvitse muuta tehdä kuin luottaa nykyhetken ohjaukseen. Eikö olekin yksinkertaista? Tällöin vaihdat oman suunnitelmasi Jumalan suunnitelmaan, eikä Hän milloinkaan aiheuta sinulle tuskaa. Hän pitää sinusta huolta, koska Hän rakastaa sinua.

Jumala rakastaa sinua silloinkin, kun olet rakentanut muureja estääksesi Hänen rakkauttaan käymästä luoksesi. Hän ei ole estänyt Itseään sinulta, mutta valo ei voi läpäistä pystyttämiäsi seiniä eikä todellinen voima voi vastustaa mitään. Hän ei myöskään tuhoa esteitäsi, mutta kun sinä päästät ne menemään, ne katoavat. Mutta mistä sellaiset esteet ovat tulleet ja miten niistä voidaan vapautua? Mikäpä muu niitä rakentelisikaan kuin pelko, ja ymmärrys on siinä hyödyksi.

 

Sitä minkä ymmärrät et pelkää, sillä ymmärrys on valkeutta niin kuin rauhakin. Kaikki mikä tulee Jumalalta on itsestään selvää ja hyvin helposti ymmärrettävää, eikä siinä ole lainkaan pelkoa. Monimutkaisuus on aina egosta. Tällöin siis jos olisit poissa tolaltasi, johtuisi se vain ymmärtämättömyydestäsi ja siitä, että luulet näkeväsi jotakin, mitä ei ole olemassa. Pelko on pimeyttä eikä sitä siksi voi nähdä todellisuudessa. Se minkä haluat piilottaa voi tuntua pelottavalta, mutta ei siksi että se olisi pelottavaa, vaan siksi että se on silloin piilossa, ja vain itseltäsi.

Pelko on peräisin Alkulähteestä eroamisesta. Se saattaa olla myös merkki siitä, että olet tunnistanut tietoisesti tai alitajuisesti jonkin asian, ja sitten torjunut sen. Tai että olet havainnut jotakin ja kieltänyt sen havainneesi, peläten hallintasi menettämistä siihen. Sinä hallitset mieltäsi. Mutta tällöin se ”jotakin” menee tiedostamattomaan mieleesi, koska olet sen kieltänyt. Siitä johtuen iso osa peloistasi, esteistäsi, onkin alitajuisia, etkä niitä tai niiden alkuperää aina edes tiedosta. Eiväthän ne muuten olisi alitajuisia eivätkä piilossa. Ja siksi pelkäät omaa alitajuista mieltäsi ja sitä mitä sieltä mahdollisesti löytäisit. Pyhä Henki tietää sen, eikä Hän yritä säikytellä sinua. Mutta juuri tiedostamattomassa mielessäsi on muisto Jumalasta, Hänen Rakkaudestaan ja Taivaasta. Ja sitä muistamista kohti Hän sinua johdattaa, kun sallit Hänen opastaa itseäsi.

Tämä on eri asia kuin erotella Pyhän Hengen kanssa todellisia ajatuksia valheellisista. Tällöin kieltäminen on valheen todellisuuden kieltämistä. Oletetaan vaikka, että mieleesi juolahtaa ajatus lentävästä lehmästä. Voit kieltää tunnistaneesi sellaisen ajatuksen siitä huolimatta, että olisit sen tunnistanut, jolloin se piiloutuu tiedostamattomaan. Mutta voit hyväksyä että lentävä lehmä tuli mieleesi, ja kieltää että sellaista olisi olemassa. Tällöin se ei jää oleilemaan sinne.

 

Pelko on pelkästään, vain ja ainoastaan rakkauden puutetta, niin kuin pimeys on vain valon puutetta. Ei mitään muuta, eli ei mitään lainkaan. Tällöin parantava lääke siihen on rakkaus. Pelon tehtävänä, jos sillä sellainen ylipäänsä olisi, on yrittää kätkeä tai peittää valo, valkeus. Rakkaus on todellisuudessa se, mitä pelkäät eniten. Luulet, että Se tuomitsisi ja tuhoaisi sinut, mutta asia ei ole niin. Sitä sanotaan myös Jumalan peloksi.

Mikä tahansa pelko häviää tarkastelemalla sitä, koska silloin kiellät siltä voiman peittää sen mitä se yrittää peittää. Sinä et ole yksin eikä sinun tarvitse tarkastella pelkojasikaan yksin, vaan yhdessä Pyhän Hengen kanssa, kun olet siihen valmis. Hän tietää ettei mitään pelättävää ole, silloinkin kun sinä et sitä tiedä.

 

 

Juuri pelko on este myös sille, että voisit ottaa vastaan sisäistä ohjausta Pyhältä Hengeltä. Sinun on itse haluttava sitä, koska muuten sillä ei ole sinulle mitään merkitystä eikä tarkoitusta eikä sitä voi silloin ymmärtääkään. Ja kuten muistat, väkisin ei kukaan voi haluta mitään. Niinpä pelon tekemättömäksi tekemisen pitää olla oma valintasi, koska loppujen lopuksi se on seurausta omasta ajattelustasi. Sellaiseen ajatteluun, mikä aiheuttaa pelkoa, kuuluu aina halu olla erossa Jumalasta. Hän ei tehnyt pelkoa, ja siksi siihen ei koskaan tule olemaan mitään syytä, eikä siitä siksi koskaan tule olemaan mitään todellisia seurauksiakaan. Hän ei voi kuitenkaan pakottaa sinua luopumaan siitä, koska Hän ei voisi tuntea sinua, jos sinulla ei olisi vapaata tahtoa. Mutta hylkäisikö rakastava Isä Poikansa tämän kääntyessä Hänen puoleensa? Vai antaisiko Hän hänelle keinot herätä unestaan, ja toivottaisi tervetulleeksi luokseen rakastavaan syleilyynsä?

Pyhä Henki ei siis voi päästää sinua pelosta eikä tuhota rakentamiasi esteitä, koska Hän ei voi riistää sinulta kykyä ajatella itse, ja Hän kunnioittaa kaikkea tekemääsi. Mutta sinä voit päästää itsesi vapaaksi siitä, ja voit pyytää Häneltä apua niihin olosuhteisiin, jotka pelon ovat aiheuttaneet. Voit myös pyytää Häntä kiertämään seinien ohi tai mitä vain. Hän ei varmastikaan jätä auttamatta sinua, kun kerran auttaminen on Jumalan Hänelle antama tehtävä.

 

 

Mitä luulet, voisiko päiväsi olla onnellinen, jos et itse suunnittelisi sitä? Ja jos suunnitelmia tarvittaisiin, luottaisit että sinulle kyllä kerrottaisiin siitä? Siihen sinä samastut, minkä uskot tekevän olosi turvalliseksi. Samastu siis rakkauteen, sillä todellisuudessa sinä olet koko ajan turvassa ja olet aina ollutkin, ja itse asiassa todellisuus on sinun turvasi. Nyt ja aina.