Tiedon puusta syöminen on vertauskuva sille, miten ihminen otti itselleen luomisen tehtävän. Silloin hän luuli syrjäyttäneensä Luojan paikaltaan ja tehneensä oman maailman vastakkaisuuksineen, mistä sitten seurasi näennäinen eroaminen Paratiisista. Se oli ihmisen ensimmäinen kokemus muutoksesta.
Juuri siitä syystä ihminen tavallisesti vastustaa muutoksia, kun hän luulee niiden johtavan erkaantumisen lisääntymiseen eikä sen vähenemiseen, kohti onnea. Se ei vain näytä siltä silloin, jos on samastunut egon ajattelumalliin, jolloin havainnot ovat päälaellaan eikä ymmärrä niitä. Jokainen on matkalla samaan ”paikkaan”, Jumalaan, jossa kaikki myös lopulta huomaavat olevansa. Sillä vaikka todellisuuden voikin kieltää, sitä ei voi tuhota. Kukin tekee parhaansa sen tietoisuuden tason puitteissa, jolla uneksii olevansa, sillä hänkin etsii sinun laillasi onneaan ja suuruuttaan, jonka luuli hukanneensa.
Niinpä onkin hyvä asia, että sinä et tehnyt etkä pysty tekemään todellisuutta, niin kuin et itseäsikään.
Sitä ei ole välttämättä helppo hyväksyä, ettei ole muuta maailmaa kuin se, minkä ajatuksillasi teet. Tai ettei ole sellaista paikkaa kuin tuolla jossain, eikä tuolla missään ole ketään muuta. Tietenkin havaitset muita ihmisiä ja eläimiä jne. joissa on sama Lähde kuin sinussa. Sitä tarkoitin kun puhuin siskoista ja veljistä. Näkemäsi maailma ei kuitenkaan voi muuttua itsestään, ja jos se näyttää siltä, tarkoittaa se vain että sinä muutat mieltäsi ja ajatteluasi. Mieli on voimakas ja ajatuksilla on se voima, mikä niille annetaan, eivätkä mielet ole erossa toisistaan.
Kaikki sinua huolettavat asiat johtuvat pelkästään riittämättömyyden tunteesta. Mutta miten voisit olla riittämätön, jos olet sellainen millaiseksi Luoja sinut loi? Hän voi luoda vain samankaltaista kuin mitä Hän Itse on. Ajattelisiko sisäisesti sinussa oleva Olemisesi Lähde, että Siltä puuttuu jotain? Sinä voit ajatella niin vain silloin, jos luulet ettet ole osa Häntä. Jos se pitäisi paikkansa, siis että olisit erilläsi Jumalasta, niin silloin tosiaan olisit ilman kaikkea. Tai pikemmin silloin et olisi ollenkaan. Hänestä erillään ei ole mitään todellista elämää, sillä Hän on elämä.
Sinun arvosi on sinussa itsessäsi, mutta maailman arvo ei ole siinä itsessään. Maailmassa oikeastaan arvokasta on vain se, mitä siinä katselet rakkaudella. Mistä olet kiitollinen. Se antaa näkemällesi maailmalle ainoan siinä olevan todellisuuden.
Mikään mikä on rakastavaa ja minkä ydin on totta ei voi kadota. Siksi ei ole mitään syytä huoleen. Omasta arvostasi sinun ei tarvitse vakuuttaa ketään, koska se ei ole sinusta itsestäsi peräisin.