Osa i

 

Sinä olet syytön. Egon ajattelutapaa ei kuitenkaan pidä kieltää, jos tarkoitus on päästä siitä ja menneisyyden varjoista eroon. Älä kuitenkaan yritä muuttaa muita, koska jokaisella on vapaa tahto ja loppujen lopuksi pystyt muuttamaan ainoastaan omaa mieltäsi suhteessa maailmaan.

Otaksun, että kun näyttelijä saa roolin, valmistautuu hän esittämään roolihahmoaan. Kenties hän kuvittelee esittämänsä hahmon ominaisuuksia, luonteenpiirteitä, toiveita, sosiaalista verkostoa ja niin edelleen. Näyttelijä saattaa myös tutustua hahmoonsa elämällä sen tavalla, ajattelemalla ja toimimalla kuin hän olisi se. Huippunäyttelijät osaavatkin tehdä esittämästään hahmosta uskottavan samaistumalla siihen itse. He ikään kuin tekevät sen tyhjästä, sillä eihän sitä aiemmin ollut. Kuvausten tai näytösten loputtua näyttelijöillä kestää aikansa palautua esittämästään hahmosta.

Silloin kun saavuit maailmaan, sinulla ei ollut mitään käsitystä itsestäsi. Ajan myötä teit sellaisen näyttelijöiden tapaan sopiaksesi maailman todellisuuteen. Sait nimen, ja keksit sille vähitellen tarinan menneiden kokemustesi perusteella ja vertaamalla sitä ympäristöön. Mutta et kuitenkaan ole menneisyytesi etkä tarinasi, sillä jokinhan niitä edelsi. Se että muutkin ihmiset näyttävät tehneen itselleen minän tekee maailmasta hassun paikan – se on kuin teatteria, jossa moni uskoo olevansa näytelmän hahmo.

Kukaan ei silti yhtäkkiä pääse eroon tekemästään minästä. Ei edes oivallettuaan sen pelkäksi roolihahmoksi, kuoreksi, sillä se tarkoittaisi koko itse oppimastaan ajattelutavasta luopumista kerralla, mikä olisi liian pelottavaa. Henkilön näkemä maailma ja tekemänsä minä kun ovat sama asia. Oman itse tehdyn minän tekemättömäksi tekeminen on siksi ajassa tapahtuva prosessi, ja se riippuu omasta halukkuudesta.

 

Osa ii

 

Itse tehtyä minää sanon egoksi. Ego on harhainen ja mielenvikainen ajatusjärjestelmä. Se on ajatus Alkulähteestä eroamisesta ja toisesta tahdosta Hänen Tahtonsa paikalla. Se on ajatus erillisyydestä, joka luulee hyökänneensä Taivasta vastaan ja varastaneensa Jumalalta Hänen paikkansa. Siitä seuraa syyllisyydentunto (jonka ego haluaisi projisoida muihin), ja siitä rangaistuksen pelko. Toisella tavalla sanottuna egon maailma edustaa toivetta voittaa Jumala, ja luoda ja ajatella eri tavalla kuin Hän. Pelko on seurausta kyseisestä toiveesta.

Sinä et luonut itseäsi. Mutta ego väittää tehneensä itse itsensä, ja sen lopullisena päämääränä on yksiselitteisesti itsehallinto ja riippumattomuus kaikesta muusta paitsi omasta ”voimastaan.” Se haluaa hallita ja kontrolloida omaa pikku valtakuntaa ymmärtämättä, että ilman kokonaisuutta millään sen osallakaan ei olisi kerrassaan mitään merkitystä. Mitä merkitystä jollain solullakaan olisi kehosta erillään?

Mutta – kun olet saavuttanut jonkin egon päämäärän – esimerkiksi jonkin maallisen tavoitteen tai menestyksen, kehollista mielihyvää tai vaikka uuden pelikoneen – olet luultavasti huomannut, ettei se tuonutkaan sinulle kestävää tyydytystä eikä täyttymystä. Enkä nyt tarkoita mitään sellaista, että menestymisessä tai uusissa tavaroissa ynnä muussa sellaisessa olisi mitään väärää. Egon vain on vaihdeltava tavoitteitaan, ja se tavallaan yrittää päästä siihen tai saada sen, mitä sinulla jo on. Sen keskeisimpiin uskomuksiin kuuluukin, että rakkaudelle olisi olemassa korvike.

Ego ei tahdo sinulle onnea, se toivoo sinun kuolemaasi (mutta ei omaansa, mikä on ihan älytöntä, koska se ei voisi edes leikkiä olevansa olemassa ilman sinua.) Ei se tietenkään sitä sillä tavalla sinulle kerro, eikä se pysty sinulle mitään tekemäänkään. Se kuitenkin vastustaa sitkeästi sinun vapautumistasi otteestaan, koska ilman sinun uskoasi egoon se ei ole mitään. Kukapa sitä haluaisikaan, kun hiukan aavistaa, mikä se on ja mitä se tavoittelee. Ja että sille on olemassa vaihtoehto. Ego on täysin riippuvainen sinun halukkuudestasi sietää sitä, mutta se on myös ovela ja pyrkii kääntämään huomion pois siitä.

Eräs sen keinoista on ongelmat, joita se haluaisi sinulle tehdä. Niiden tarkoitus on, että reagoisit kielteisesti, koska kun tuomitset, teet egon maailmasta todellista ja annat sille arvoa, mikä vahvistaa näennäistä erkaantumista. Toisekseen ongelmien ja siis egon tarkoitus on, että pitäisit huomion ulkopuolellasi ja etsisit sieltä vastauksia, jotka kuitenkin ovat sisälläsi. Ego toivoo konflikteja, ja sinun tuomitsemisen halusi pitää sen ajatusmallia yllä, mutta anteeksiantosi vapauttaa sinut siitä.

 

Osa iii

 

Olet varmasti kokenut, kuinka elämässäsi kaikki menee oikein hyvin. Olet saattanut myös joskus kokea, kuinka jokin silloin järkytti mielenrauhaasi ja asiat tuntuivatkin menevän päin prinkkalaa. Se on vertauskuva, jolloin ensin elit onnellisena Taivaassa ja sitten järkytyit, kun ajattelit olevasi siitä erilläsi. Kaikki vastaavanlaiset kokemukset ovat ainoastaan sen ensimmäisen kerran toistoa. Se johtuu siis tiedostamattomasta syyllisyydestä seurauksena kuvitellusta Jumala-erosta, mikä tehdään tekemättömäksi antamalla se anteeksi.

Todellisuuden vastustaminen ja tiedostamaton vihasi itseäsi kohtaan voivat näyttäytyä asioina, joita et halua antaa anteeksi tai joista et halua luopua. Luopumisella en tässä tarkoita, että pitäisi fyysisesti luopua jostain, vaan kiintymyksistä irtipäästämistä. Niiden paljastaminen kuitenkin mahdollistaa anteeksiantamisen itsellesi ja tiedostamattoman syyllisyyden tekemättömäksi tekemisen, ja auttaa Pyhää Henkeä hallitsemaan alitajuista mieltäsi egon sijaan.

Sinun tahtosi on vapaa, ja harhakuvitelmat ovat (ainakin muun muassa) asioita, joilla maailma pyrkii pitämään sinua vankinaan. Kun et anna niille arvoa, ne katoavat. Ja jos et anna millekään arvoa maailmassa, se loittonee sinusta. Et voi silti jäädä sellaiseen ajatukseen, että maailma olisi arvoton, koska se vain masentaisi – mutta egon maailman tuolla puolen on jotain toivottavaa, tyydyttävää ja iloista.

Ego yrittää käyttää menneitä muistoja hyväkseen manipuloidakseen, jotta se saisi koettua niihin liittyneitä tunteita. Se panostaa valtavasti menneisyyteen, josta se pyrkii pitämään kiinni juuri syyllisyyden avulla. Niin se yrittää tehdä tulevaisuutta menneisyyden kaltaiseksi, ja sillä tavalla jatkaa omaa näennäistä olemassaoloaan. Menneisyydelle pitää kuitenkin antaa anteeksi ja antaa sen mennä, tai ylittää se, koska se on mennyt eikä sen tuskilla ole mitään todellisuutta nykyisyydessä.

 

Ego siis on yksi ainoa ajatus erkaantumisesta, ja näkemäsi maailmankaikkeus on monin eri tavoin ilmenevä vertauskuva kyseiselle ajatukselle. Joten jos uskot, että näkemäsi universumi on todellinen, uskot myös vähintään alitajuisesti Jumalasta erkaantumisen tapahtuneen. Egossa ei kuitenkaan ole kyse sinusta, vaan ajatusmallista, joka luulee olevansa sinä.

Vaikka ego näyttääkin rikkoneen Taivaan lakeja vastaan, niin sinä et ole rikkonut. Tiedät oman viattomuutesi, syyttömyytesi ja jumalallisuutesi, kun vain annat anteeksi niille harhakuville, joita näet. Kaikki on hyvin sisäisessä luomakunnassa, jossa rauhaa ei voi mikään häiritä.