Osa ii
Itse tehtyä minää sanon egoksi. Ego on harhainen ja mielenvikainen ajatusjärjestelmä. Se on ajatus Alkulähteestä eroamisesta ja toisesta tahdosta Hänen Tahtonsa paikalla. Se on ajatus erillisyydestä, joka luulee hyökänneensä Taivasta vastaan ja varastaneensa Jumalalta Hänen paikkansa. Siitä seuraa syyllisyydentunto (jonka ego haluaisi projisoida muihin), ja siitä rangaistuksen pelko. Toisella tavalla sanottuna egon maailma edustaa toivetta voittaa Jumala, ja luoda ja ajatella eri tavalla kuin Hän. Pelko on seurausta kyseisestä toiveesta.
Sinä et luonut itseäsi. Mutta ego väittää tehneensä itse itsensä, ja sen lopullisena päämääränä on yksiselitteisesti itsehallinto ja riippumattomuus kaikesta muusta paitsi omasta ”voimastaan.” Se haluaa hallita ja kontrolloida omaa pikku valtakuntaa ymmärtämättä, että ilman kokonaisuutta millään sen osallakaan ei olisi kerrassaan mitään merkitystä. Mitä merkitystä jollain solullakaan olisi kehosta erillään?
Mutta – kun olet saavuttanut jonkin egon päämäärän – esimerkiksi jonkin maallisen tavoitteen tai menestyksen, kehollista mielihyvää tai vaikka uuden pelikoneen – olet luultavasti huomannut, ettei se tuonutkaan sinulle kestävää tyydytystä eikä täyttymystä. Enkä nyt tarkoita mitään sellaista, että menestymisessä tai uusissa tavaroissa ynnä muussa sellaisessa olisi mitään väärää. Egon vain on vaihdeltava tavoitteitaan, ja se tavallaan yrittää päästä siihen tai saada sen, mitä sinulla jo on. Sen keskeisimpiin uskomuksiin kuuluukin, että rakkaudelle olisi olemassa korvike.
Ego ei tahdo sinulle onnea, se toivoo sinun kuolemaasi (mutta ei omaansa, mikä on ihan älytöntä, koska se ei voisi edes leikkiä olevansa olemassa ilman sinua.) Ei se tietenkään sitä sillä tavalla sinulle kerro, eikä se pysty sinulle mitään tekemäänkään. Se kuitenkin vastustaa sitkeästi sinun vapautumistasi otteestaan, koska ilman sinun uskoasi egoon se ei ole mitään. Kukapa sitä haluaisikaan, kun hiukan aavistaa, mikä se on ja mitä se tavoittelee. Ja että sille on olemassa vaihtoehto. Ego on täysin riippuvainen sinun halukkuudestasi sietää sitä, mutta se on myös ovela ja pyrkii kääntämään huomion pois siitä.
Eräs sen keinoista on ongelmat, joita se haluaisi sinulle tehdä. Niiden tarkoitus on, että reagoisit kielteisesti, koska kun tuomitset, teet egon maailmasta todellista ja annat sille arvoa, mikä vahvistaa näennäistä erkaantumista. Toisekseen ongelmien ja siis egon tarkoitus on, että pitäisit huomion ulkopuolellasi ja etsisit sieltä vastauksia, jotka kuitenkin ovat sisälläsi. Ego toivoo konflikteja, ja sinun tuomitsemisen halusi pitää sen ajatusmallia yllä, mutta anteeksiantosi vapauttaa sinut siitä.