Osa i
Sinä olet syytön. Egon ajattelutapaa ei kuitenkaan pidä kieltää, jos tarkoitus on päästä siitä ja menneisyyden varjoista eroon. Älä kuitenkaan yritä muuttaa muita, koska jokaisella on vapaa tahto ja loppujen lopuksi pystyt muuttamaan ainoastaan omaa mieltäsi suhteessa maailmaan.
Otaksun, että kun näyttelijä saa roolin, valmistautuu hän esittämään roolihahmoaan. Kenties hän kuvittelee esittämänsä hahmon ominaisuuksia, luonteenpiirteitä, toiveita, sosiaalista verkostoa ja niin edelleen. Näyttelijä saattaa myös tutustua hahmoonsa elämällä sen tavalla, ajattelemalla ja toimimalla kuin hän olisi se. Huippunäyttelijät osaavatkin tehdä esittämästään hahmosta uskottavan samaistumalla siihen itse. He ikään kuin tekevät sen tyhjästä, sillä eihän sitä aiemmin ollut. Kuvausten tai näytösten loputtua näyttelijöillä kestää aikansa palautua esittämästään hahmosta.
Silloin kun saavuit maailmaan, sinulla ei ollut mitään käsitystä itsestäsi. Ajan myötä teit sellaisen näyttelijöiden tapaan sopiaksesi maailman todellisuuteen. Sait nimen, ja keksit sille vähitellen tarinan menneiden kokemustesi perusteella ja vertaamalla sitä ympäristöön. Mutta et kuitenkaan ole menneisyytesi etkä tarinasi, sillä jokinhan niitä edelsi. Se että muutkin ihmiset näyttävät tehneen itselleen minän tekee maailmasta hassun paikan – se on kuin teatteria, jossa moni uskoo olevansa näytelmän hahmo.
Kukaan ei silti yhtäkkiä pääse eroon tekemästään minästä. Ei edes oivallettuaan sen pelkäksi roolihahmoksi, kuoreksi, sillä se tarkoittaisi koko itse oppimastaan ajattelutavasta luopumista kerralla, mikä olisi liian pelottavaa. Henkilön näkemä maailma ja tekemänsä minä kun ovat sama asia. Oman itse tehdyn minän tekemättömäksi tekeminen on siksi ajassa tapahtuva prosessi, ja se riippuu omasta halukkuudesta.