Eräs yksinkertainen ja helposti ymmärrettävä asia – ja mitä ego ei haluaisi sinun tietävän – on seuraava: antaminen on sama asia kuin saaminen, ja lähettäjä/antaja on sama kuin vastaanottaja/saaja. Sen hyväksyminen todeksi onkin sitten toinen juttu.
Erehdyin kun aikaisemmin sanoin, että voit opettaa vain sellaista mitä olet itse oppinut. Jotkin asiat voidaan sittenkin oppia vain opettamalla niitä. Antamisen ja saamisen samanlaisuus on eräs sellainen oppimisen aihe, ja vieläpä hyvin käytännöllinen. Sitä on erittäin helppo kokeilla käytännössä ja todeta, että se pitää paikkansa.
Ego käsittää antamisen niin, että kun annat jotain, sinun on itse oltava ilman sitä. Tällöin egon käsityksen mukaan menetät sen, mitä annat, koska kehosi silmät eivät sitä enää silloin sinulla näe. Todellisuudessa se mitä annat palautuu sinulle takaisin ja pysyy sinun omanasi. Se voi olla helpompi ymmärtää, jos pidät asioita ideoina ja ajatuksina. Sillä mihin ajatus voisi kadota, kun sen antaa eteenpäin? Väheneekö jokin idea sinulta, kun jaat sen muiden kanssa? Vai kasvaako se?
Ja sitten toisaalta: jos et ilmaise, kommunikoi tai jaa omaa ajattelumalliasi kenellekään, se heikkenee, koska sitä ei ole kukaan jakamassa kanssasi. Mutta jakamalla muillekin ajatuksiasi ja ideoitasi ne kasvavat omassa mielessäsi, koska ajatukset eivät jätä alkulähdettään, ja niillä on voimaa sitä enemmän mitä enemmän niihin uskotaan. (ja sitä vähemmän ajatuksilla on voimaa, mitä vähemmän niihin uskotaan)
Se mitä annat pysyy omassa mielessäsi ja ilmenee sinulle jälleen jossain sellaisessa muodossa, minkä voit hyväksyä, jolloin se siis palautuu sinulle takaisin – ja enempänä. Se toimii yhtä lailla silloinkin, jos annat jollekin jotakin sellaista, mitä et itse haluaisi saada. Antamisen hintana on saaminen. Ja jos rinnastat maksamisen antamiseen, odotat enemmän ”tuottoa”, kuin jos pitäisit maksamista saamisena.
Omistamisen ja olemisen välillä ei myöskään ole mitään eroa; se mitä olet, sinulla on, ja mitä sinulla on, sitä olet ja sitä voit antaa eteenpäin. Kun annat vapautta, tulet itse vapaaksi. Kun annat anteeksi, saat anteeksi. Kun opetat rauhaa, opit sen itse. Kun olet rakkautta, opetat sitä. Annat aina itsellesi ja loppujen lopuksi opit itse sen, mitä opetat. Ne viestit joita saat muilta, ovatkin sinun lähettämiäsi viestejä heille. Kukaan ei varmaankaan lähettelisi kenellekään minkäänlaisia vihan tai pelon viestejä, jos ymmärtäisi, että hän lähettääkin niitä itselleen.
Sinulla pitää tietenkin ensin olla se, mitä annat. Eihän kukaan voi antaa sellaista, mitä hänellä itsellään ei ole. Idean on oltava sinun omasi, jotta voit antaa sen pois. Sillä silloin olet hyväksynyt sen ensin itsellesi, ja antaminen todistaa, että se on sinun. Sinun tehtävänäsi ei myöskään ole huolehtia eikä arvioida sitä, millaisia vaikutuksia lahjallasi mahdollisesti on tai milloin se vastaanotetaan. Se vastaanotetaan silloin kun se annetaan. Sinä annat saadaksesi ja pitääksesi itselläsi, etkä menettääksesi. Myös vastaanottaja saa aina jotain, ja mitä se on mitä hän saa, se on hänen päätettävissään.